Ajatuksia kautensa päättävän valtuuston toiminnasta

Kun aloitin Kouvolan kaupungilla johdon assistenttina lokakuussa 2021, nykyinen valtuusto oli aloittanut noin puoli vuotta aiemmin nelivuotiskautensa. Työni myötä tutustuin moniin valtuutetuista, erityisesti kaupunginhallituksen jäseniin. 

Vaikka en koskaan osallistunut itse kokouksiin, tiesin paljon käsiteltävistä asioista. Tiesin, mihin suuntaan viranhaltijajohto toivoi kaupungin toiminnan etenevän; tiesin, millaisia tavoitteita eri puolueryhmät ajoivat. Tiesin myös, millaisia persoonia puoluevärien takana oli sekä miten kaikki pohjimmiltaan halusivat kuitenkin pohjimmiltaan aina kaupuingin parasta – omasta näkökulmastaan.

Kääntöpuolena oli turhauttavaa todeta kerta toisensa jälkeen, miten valtuutetut ohittivat viranhaltijoiden mielipiteet, miten päätöksenteko venyi keskinäisten kahnausten vuoksi, tai miten päätöksiä tehtiin ilman riittäviä perusteita. Tämä on tietenkin vain henkilökohtainen näkemykseni, mutta Kouvolan Sanomien on kieltämättä ollut ajoittain helppoa täyttää lehden palstoja.

Olen vuosien mittaan oppinut lukemaan ihmisiä varsin tarkasti. Pyrin myös aina huomioimaan ihmisten erilaiset puolet; kukaan meistä ei ole pelkästään se henkilö tai rooli, minkä näytämme yhdelle ihmiselle. Toisaalta emme myöskään ole yhtä kuin puolue tai politiikka, koska kumpaakaan ei olisi, jos ei olisi ihmisiä. Miksi siis niin sanottu puoluekuri ajaa kunnallispolitiikassakin sen yli, mitä valtuutetut henkilökohtaisesti pitävät oikeana? Miksi asioita ei voida nähdä asioina, eikä vihollislinjan takaa?

Yksi asia, mikä mielestäni jäi tuloksiltaan harmillisen laihaksi, oli yhteistyöllä vuonna 2022 työstetty kaupunginstrategia. Ehkä syynä oli valtuutettujen kokemattomuus tai liian laveat toiveet, mutta strategiaa suunniteltaessa sanavalintoja tärkeämpää olisi ollut keskittyä siihen, millaisen Kouvolan kuntalaiset haluaisivat. 

Kaupunginvaltuutetut valitaan äänestyksellä, eli kaupunkilaiset osoittavat äänillään, millaisia arvoja he kannattavat ja millaista suuntaa kaupungille toivotaan. Mikä mahtaisi olla valtuuston kokoonpano, jos äänestys perustuisi anonyymiyteen? Jos valtuutettujen sukupuolta, ikää tai nimeä ei kerrottaisi – ainoastaan heidän näkemyksensä ja lupauksensa. Tai mikä olisi kaupungin tulevaisuus, jos valtuustossa saisi istua vain kerran?

Kaikkiaan olen sitä mieltä, että kautensa päättävä valtuusto sai asioita aikaan, mutta tulos olisi voinut olla huomattavasti parempi, jos olisi puhallettu enemmän yhteen hiileen. Yleistäminen, syyttely, salaseurat ja oman edun tavoittelu eivät auta lopulta ketään. Sekä kaikki kaupungilla työskentelevät että kaikki kunnallisissa toimielimissä istuvat ovat kaupunkilaisia varten: ilman kaupunkilaisia ei olisi asukkaita, ei veronmaksajia, ei harrastajia, ei opiskelijoita, ei yrittäjiä, ei työntekijöitä... Me kaikki luomme yhdessä Kouvolan – yhteisesti meille kaikille.